sunnuntai, 27. helmikuuta 2011
# 61 Laura Lönnqvist
Kuka olet?
Laura Lönnqvist, töissä kutsutaan imartelevasti Löllöksi, ja se kaunis nimitys on levinnyt kulovalkean tavoin. Ja niin, Lohjalta siis. Nykyään kuitenkin helsinkiläistynyt. Perheeseen kuuluu isä, äiti, pari siskoa ja veli.
Miten sinusta tuli jääkiekkoilija?
Mä olin 10, kun lähdin muutaman kaverin perässä kesätreeneihin. Tällöin oli Lohjan naisjoukkue ollut kauden verran olemassa. Ensimmäisen jään jälkeen vertailtiin seuraavana päivänä koulussa mustelmia. Niin niin, ei kannattanut laittaa polvareita ja kyynäreitä päälle, kun ei ollut vielä kaikkia kamoja hankittuna. Sehän olisi ollut täysin idioottimaista. Noloudesta puhumattakaan.
Jääkiekkourasi tähän saakka?
Pelailin Lohjalla vuoteen 1999. Siitä sitten Bluesiin muutamaksi vuodeksi, ja häntä koipien välissä takaisin ei niin vakavan kiekkoilun pariin 2001. Ja sen jälkeen siis pelkästään Lohjalla. No olipa lyhyt tarina, mutta mitä sitä turhaa jauhamaan.
Mitä teet jääkiekon lisäksi?
Vapaa-ajalla näyttelen fiksua ja filmaattista avainasiakaspäällikköä henkilöstöpalvelufirmassa. Muutaman kerran viikossa töitten jälkeen otan kimpsut ja kampsut ja reissaan muutamalla kulkuneuvolla Lohjalle, ja palailen yömyöhään kotosalle. Joskus mietin että miten ihmeessä tätä tekee vapaaehtosesti, mutta treenimatkat joukkuekavereiden kanssa ja huonolla huumorilla varustetut jutut on kyllä kultaa. Ai niin, on siellä treeneissäkin ajoittain hauskaa ;). Niin, ja sitä ns. vapaa-aikaa ei ole pahemmin viimeiseen 19 vuoteen ollut.
Paras saavutus tai muu hieno hetki jääkiekon saralla?
Niitä on paljon. Hetkiä siis, ei välttämättä saavutuksia ;). Pitkät pelireissut on hauskoja; Koivumäen korttiennustukset, mahtavat hotelliaamiaiset, ja sitten tosiaan ne huonot jutut, joita meijän joukkueessa riittää ihan loputtomiin. Tyttöjen sm-kulta 1996 on jäänyt mieleen; kulta tuli oisko ollut viidennellä jatkoajalla, ja syötin voittomaaliin ollessani jo melkeenpä mahallani.
Mikä on parasta lätkässä?
Ööh...ainakin se kun näkee miten oma veto uppoo maalivahdin taakse :). Vähemmän nähnyt viime aikoina mutta beware, kyllä mä täältä vielä palaan :)
Mitkä ovat tavoitteesi?
Eiköhän tässä ole jo turhan vanha suuremmille tavoitteille :). Kunpa olisi vielä nuori ja taitava; eiköhän siinä ole tavoittelemista tarpeeksi!
Joku hyvä biisi?
Paras fiiliksen herättäjä ennen peliä on vanha kunnon Bonnie Tylerin "holding out for a hero". Ennen mun oli pakko kuulla se aina ennen peliä, mielellään pari kertaa. Mutta sitten se levy katosi. Jep, mystisesti. Joukkuekavereilla on tuskin tässä mitään osuutta.
Mikä on herkkuasi?
Ruoka noin yleensä! Mä voisin syödä grilliruokaa joka päivä. Apetinan feta snacksiä (aurinkokuivattu tomaatti) en myöskään vaihtais mihinkään. Vaadin kyllä tän jälkeen Arlalta markkinointikorvausta ottaen huomioon että tämä teksti tavoittaa noin sata tuhatta lukijaa.
Mikä on mottosi jäällä / elämässä yleensä?
Motot ovat niitä varten, joilla ei ole mielikuvitusta keksiä eri tilanteisiin eri ohjenuoraa... ;) (rivien välistä=mulla ei oo mitään prinsiippejä).
Miksi sinua kutsutaan?
Lola, Lollo, Löllö, Lätty, Splädy, Loula... loputon lista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti