IHK - Sisters (1-4) - hyvä ilme, ehjä peli

IHK:ta vastaan on aina kiva lähteä pelaamaan, siellähän on tuttuja pelaajiakin vastassa. Tappiosta huolimatta edellisestä pelistä oli jäänyt ihan hyvä fiilis, joten positiivisella mielellä päästiin liikkeelle. Maalissa aloitti tänään Marianne "Marde Marttinen" Lehtonen, ja pelasikin varsin esimerkillisen ottelun. Lähdettiin siitä, että peli viedään vastustajan alueelle ja pidetään siellä.

Ottelu ei ehtinytkään vanheta kuin vajaat neljä minuuttia, kun työ kantoi hedelmää. Toivasen Emma syötti oikealta siniviivalta maalin kulmalle, minne oli ehättänyt kukapas muukaan kuin Kvistin Linda napauttamaan kiekon verkon perukoille. Erinomainen alku ottelulle.

Kotvasen kuluttua jouduttiin itse hyvinkin ahtaalle, kun ensin Lönnqvistin Laura sai kakkosen kampituksesta, ja minuutin kuluttua Lätylle seuraa teki Simanaisen Sanni. Kovalla taistelulla ja hyvällä maalivahtipelillä pinteestä kuitenkin selvittiin ilman takaiskuja.

Peliä mentiin eteenpäin melko tasaisissa merkeissä, ehkä hienokseltaan Lohjalaisten hallinnassa. Erän edetessä mylläkkää Itä-Helsinkiläisten maalille saatiin enemmän, ja yhden tuollaisen pyörityksen päätteeksi pääsi Koivumäen Anu tuikkaamaan ruuhkan takaa kiekon maalin perukoille. Syöttäjäksi tähän kirjattiin Erika Baggström. Erän loput neljä minuuttia edettiin ilman tilastomerkintöjä, joten koppiin marssittiin Siskojen johtaessa kahdella tehdyllä maalilla nollaa vastaan.

Palauttavan erätauon jälkeen lähdettiin kopista pelaamaan uutta ensimmäistä erää. Kuten arvata saattoi, tuli sinivalkoinen kotijoukkue jäälle melkoisella ryminällä ja hyvällä liikkeellä. Hienoista painetta ajoittain saivatkin meidän päätyyn, mutta hyvällä koko kuusikon puolustustyöskentelyllä saatiin pidettyä oma maali koskemattomana.

Kun erää oli pelattu reilut kuusi minuuttia, joutui IHK rikkomaan kertaalleen ja minuuttia myöhemmin vielä toistamiseen. Kahden pelaajan ylivoimalla olisi saatu pyörittää minuutin verran, mutta sitä ennen antoi Laura kuitenkin Emman esityöstä namusyötön vasemmasta laidasta maalin edustalle. Siellä kiekon nappasi jalalla haltuun Simanaisen Sanni ja tinttasi sitten tarkasti ja kovaa tolppaa hipoen ohi voimattoman Jäppisen. Toista jäähyä jäi vielä 50 sekuntia, mutta sitä ei tällä kertaa pystytty hyödyntämään.

Erä vanheni tasatahtia viitisen minuuttia, kunnes jouduttiin taas alivoimalle. Jos oli Sanni esitellyt jalkapalloilijan taitojaan edellismaalissa, teki saman nyt vastustajan pelaaja, ohjaten siniviivasta tulleen laukauksen takakulmalta rinnalla maaliin. Enpä ole moista ennen nähnyt. Saatoin tietysti nytkin nähdä väärin.

IHK sai avausmaalistaan lisää virtaa, ottaen hienoisen otteen pelistä, ja peli painui meidän puolustusalueelle. Hyvin kuitenkin taisteltiin, ja Marianne maalillaan hoiti loput. Erän loppuun saatiin vielä aikaan hyvä pitkä hyökkäys vastustajan päätyyn. Härdelliä kesti varmaan minuutin verran, kunnes Toivasen Emma syötti Lindan esityöstä kiekon maalille, missä sen verkon perukoille suti Sanni ihan väkisin, vastustajan voimakkaasta estelystä huolimatta. Eipä olisi enää parempaan paikkaan voinut maalin teko osua, kuin vastustajan pitkän ja tuloksettoman painostuksen jälkeen, erän viimeiselle minuutille. Kolmen maalin johdossa päästiin siis toiselle erätauolle.

Kopissa vedettiin vaan puhtaasti happea ja levättiin. Perusasiat kerrattiin. Päästiinpä myös toteamaan, että coaching english on eri asia kuin coaching oulu. Näillä kielillä "Ei se aina oo häpiä lyyä pitkä kiekko" tarkoittaa ihan eri asiaa... =)

Kolmannessa erässä paikkoja oli kummallakin, sinikeltaisin silmälasein sanoisin kuitenkin, että peli oli meillä aika hyvin hallussa. Erän ainoaksi tilastomerkinnäksi jäi vastustajan suorittama laitataklaus, josta kuitenkin selvittiin ilman vahinkoja. Ottelu päättyi lopulta vierasjoukkueen juhlaan ja ansaittuun voittoon.

Joitakin yleisiä havaintoja ottelusta tehdäkseni:

Hyökkäysketjuista ei voida puhua, kun viikonlopun molemmat ottelut pelattiin kahdella sentterillä ja kolmella laituriparilla, mutta huomionarvoista on, että aiemmin kolmoskentässä puurtaneet Sanni ja Linda pelasivat nyt ykköskenttää ja mättivät tänään yhteensä kolme maalia ja yhden syöttöpisteen.

Maalivahtien välinen kamppailu oli tänään myöskin erityisen mielenkiintoinen, ja sen vei kirkkaasti nimiinsä Marianne, oltuaan koko alkukauden käytännössä luukkuvahtina Jäppisen pelatessa.

Uutta vastuuta on siis ollut jaossa, ja vastuunkantajia on myös löytynyt. Meillä on hyvin tasainen joukkue, jossa onnistumisia syntyy laajalla rintamalla. Vahvuutemme on hiljalleen siirtymässä kantavista yksilöistä kohti hyvää joukkuepelaamista.

Teknisinä havaintoina olen miettinyt, miksei erätauko voisi olla varttia, kun kympin jälkeen useimmissa kaukaloissa vielä vesi lainehtii. Ja miksei Helsinkiinkin voisi hankkia sellaista tulostaulua, johon mahtuu kaksi jäähyä kerralla näkyviin, kun meillä maakunnissakin sellainen on.

Ja maan pinnalle palatakseni:
Yhden tai kahden pelin perusteella ei kannata vielä ylpistyä. Tämä oli osoitus siitä, mihin pystytään IHK:ta vastaan, kun alla on hyvä harjoitusviikko, joukkueessa hyvä ilmapiiri ja taktiset ratkaisut osoittautuvat toimiviksi. Se, mitä meillä on vastassa ensi viikonloppuna Oulussa on ihan eri juttu kuin edellinen Kiekko-Oulua vastaan pelattu ottelu kotona. Ja sarjan viimeinen Kuortaneen peli sunnuntaina on sitten se näytön paikka, jossa onnistuminen vaatii jälleen nappisuoritusta.

Jatketaan samalla hyvällä kurinalaisuudella ja sitoutumisella, ja tehdään joka juttu täysillä, pelataan voitosta joukkueelle. Nämä on ne eväät, joilla mennään, ja joilla täytyy mennä.

"Pain of diciplin or pain of regret - you choose."

Ottelun tapahtumat