Kuka olet?
Helsinkiläinen nainen, joka on henkeen ja vereen jääkiekkoilija. Perheessäni on äiti, isä, veli, ihana englanninbulldoggini Bumba sekä avopuolisoni.
Miten sinusta tuli jääkiekkoilija?
Olen pelannut pienestä pitäen talvisin poikien kanssa jääkiekkoa ja kesällä sählyä, fudista ja pesäpalloa.
Koulussa olin poikien liikuntatunneilla pelaamassa kiekkoa ja silloinen kuudennen luokan opettajani oli soittanut äidilleni ja suositellut viemään minut johonkin joukkueeseen pelaamaan. Heti ei löytynyt seuraa, mutta yläasteen alettua koulukaverini Jaana vei minut kokeilemaan Karhu-Kissojen tyttöjen treenejä Pirkkolaan ja sille tielle olen jäänyt. Muistan aina ensimmäisen otteluni, joka oli Salo HT:n tyttöjä vastaan ja voitimme heidät 10-0.
Jääkiekkourasi tähän saakka?
Olen pelannut useissa Helsingin seuroissa, koska naisjääkiekko on katoavaa lajia, on monet vanhat seurani haudattu ja kuopattu. Aloitin Karhu-Kissoissa vuonna 1995, sieltä siirryin 1997 juuri perustettuun Itä-Helsingin kiekon C/A-tyttöihin, sieltä 1999 Oulunkylän Kiekko-Kerhon naisten edustusjoukkueeseen. OKK ja EVU yhdistyivät pelaaja pulan takia ja meistä tuli Etelä-Vantaan urheilijat. Palasin jälleen 2007 takaisin IHK:n. Nyt siis tämän jälkeen pelaan toista kauttani Lohjalla.
Mitä teet jääkiekon lisäksi?
Olen vartija ja työkseni teen receptionistin hommia isossa kiinteistössä Helsingissä. Opiskelen aikuislinjalla Restonomiksi Saimaan ammattikorkeakoulussa Imatralla. Kesäisin ehdoton juttu on rullaluistelu ja talvella tykkään lasketella.
Miten treenaat?
Omien treenien lisäksi käyn Lokv:n A-junnujen kanssa jäällä. Se on ollut todella antoisaa ja kehittävää. Kiitos vaan Janne, Mika ja pojat. Käyn myös säännöllisesti punttiksella, ulkoilen ja poljen kuntopyörää. Pyrin urheilemaan sen 5-6 kertaa viikossa.
Paras saavutus tai muu hieno hetki jääkiekon saralla?
Jääkiekko on täynnä hienoja hetkiä. Arvokkaita minulle on olleet nuorten C- ja A-tyttöjen SM:n mitalit sekä useat ulkomaan turnaukset. Olen pelannut kahdesti Tsekeissä, Ranskassa, Tanskassa ja Virossa.
Ikimuistoisin hetkeni on ensimmäinen SM-otteluni Bluesia vastaan 2007. Silloin kovat nimet pelasivat espoossa ja hävisimme niukasti IHK:n kanssa 2-1. Elämäni paras ottelu, myös viime vuoden playoff peli bluesia vastaan oli hyvä.
Onko sinulla ollut vaikeuksia urallasi?
Yksi vakava loukkaantuminen on ollut. Minulla on murtunut sääriluu viidestä eri kohtaa.
Millaisia tavoitteita sinulla on?
Haluan kehittyä jatkuvasti pelaajana ja tehdä kaikkeni joukkueen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Niin kauan kuin olen pelannut, on tavoitteenani myös ollut SM-mitali.
Mikä on parasta lätkässä?
Se tunne (mikä on aivan mahtava), kun luistelee jäälle ja tietää että sinulta odotetaan paljon ja tiedän pystyväni vastaamaan haasteeseen. Ystävät, fiilis ja se peli. Jääkiekko on vain niin hieno laji. Rakastan luistelua.
Joku hyvä biisi?
Minä joka Rakastan musiikkia...en osaa yhtä biisiä laittaa, mutta tässä ehdottomat biisit ennen pelejä:
Lady Gaga-Poker Face ja Elastinen-Häivytään
Mikä on herkkuasi?
Mansikat
Mikä on mottosi jäällä / elämässä yleensä?
Jäällä: Ole aina valmis!
Elämässä: Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Miksi sinua kutsutaan?
Äh, en tykkää lempinimistäni mutta usein kuuluu Kuivahko, Kuivis, Mirre ja Mirkku. Yök.
Voistko koskaan muuttaa landelle esim. Poriin? (stadin ulkopuolelle)
Asuin viime kesän Lappeenrannassa ja noooh... hengissä selvisin ;)
Mitä muuta olet aina halunnut sanoa, muttet koskaan ole saanut tilaisuutta?
Käyttäkää naiset korkokenkiä, ne tekevät sääristä kauniit ja parantavat ryhtiä.
Mitä emme tienneet Mirkasta?
Olen harrastanut taitoluistelua melkein kuusi vuotta ja aloitin neljä vuotiaana.
Pidän vanhan tyylin jääkiekosta. esim. Pippuri ja Tallu ovat todella taitavia pelin lukijoita ja rakentajia.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti